Siirry sisältöön

Historiaa

Kuopion Rotaryklubin perustaminen

(Tauno Järveläinen: Kuopion Rotaryklubin 10-vuotiskertomus 1945-1955)

Ensimmäinen yritys rotarytoiminnan aikaan saamiseksi Kuopiossa tehtiin tiettävästi jo 1930-luvun puolivälissä. Asia kuitenkin silloin raukesi lähinnä siitä syystä, että täällä toimi noina aikoina maaherra Gustaf Ignatiuksen aloitteesta muodostunut kulttuurikerho, joka kokoontui viikoittain ja jonka toiminnassa oli paljon yhteistä rotarytoiminnan kanssa.

Kysymys heräsi kuitenkin uudelleen henkiin vuoden 1945 keväällä piispa Eino Sormusen aloitteesta. Lähtökohtana piispa Sormusella oli ajatus koota noiden suurten vaikeuksien ja ahdistusten aikoina Kuopion sivistyneistöä – ”hyviä miehiä”, kuten hän sanoi – yhteen hyvien asioiden ympärille. Osallistuessaan mainitun vuoden toukokuussa piispainkokoukseen Turussa, Eino Sormunen tapasi siellä vanhan rotariveteraanin ja silloisen kuvernöörin John Hartmanin, jolloin keskusteltiin rotaryklubin perustamiseen liittyvistä käytännöllisistä seikoista. Piispa Sormusen kotiuduttua muodostettiin pieni järjestelykomitea, joka puolestaan kutsui lokakuun 30. päivänä 1945 hotelli Atlakseen neuvottelukokoukseen. Tämä kokous, johon osallistui 12 henkilöä, päätti yksimielisesti kutsua mahdollisimman pian koolle klubin perustavan kokouksen. Samalla päätettiin ehdottaa perustavalle kokoukselle, että klubin ensimmäiseen hallitukseen valittaisiin: piispa Eino Sormunen presidentiksi, hovioikeudenpresidentti Väinö Kannel I varapresidentiksi, toimitusjohtaja O.H. Saastamoinen II varapresidentiksi, asessori Yrjö Kohonen rahastonhoitajaksi, eversti M. Tiukka I klubimestariksi, toimitusjohtaja Martti Suhonen II klubimestariksi, toimitusjohtaja Lauri Hietanen I sihteeriksi ja metsänhoitaja Tauno Järveläinen II sihteeriksi.

Marraskuun 20. päivänä 1945 pidettiin sitten Kuopion Osuusliikkeen ravintolassa klubin perustava kokous. Kokouksessa oli piirin kuvernöörin edustajana Mikkelin Rotaryklubin presidentti, kaupunginjohtaja Väinö Molander. Kun klubi oli päätetty perustaa, valittiin sille edellä mainitun ehdotuksen mukainen hallitus ja päätettiin, että valittu hallitus hoitaa tehtäviään 30.6.1947 saakka. Hyväksyttiin klubille säännöt ja vahvistettiin perustajajäsenluettelo, joka käsittää seuraavien 23 charterjäsenen nimet: metsänhoitaja A. Aminoff, insinööri Jarl Enckell, insinööri H. Hackman, toimitusjohtaja Kai Hallman, toimitusjohtaja Lauri Hietanen, lehtori Uuno Hiltunen, maanviljelysneuvos L.O. Hirvensalo, tohtori Hugo Hublin, professori Martti Hämäläinen, toimitusjohtaja Paavo Juntunen, metsänhoitaja Tauno Järveläinen, hovioikeudenpresidentti Väinö Kannel, kauppaneuvos P. Karttunen, pankinjohtaja E.A. Kemiläinen, asessori Yrjö Kohonen, toimitusjohtaja Veikko Nylund, insinööri Y.K. Railo, asemapäällikkö P.V. Räihä, toimitusjohtaja O.H. Saastamoinen, piispa Eino Sormunen, toimitusjohtaja Martti Suhonen, eversti M. Tiukka ja pankinjohtaja A. Turunen.

Jo perustavassa kokouksessa oli esityslistalla esitelmä, jonka piti presidentti Sormunen aiheesta: ”Oikeudenmukaisuuden periaate”. Kokouksen pöytäkirjan lopussa lausutaan: ”Kokouksen loputtua rotariveljet totesivat yksimielisesti, että nyt toimintansa aloittaneella klubilla on erinomaiset mahdollisuudet saada aikaan paljon hyvää paikkakunnallemme ja omalta osaltaan toteuttaa rotaryliikkeen yleviä päämääriä.”

 

 

KUOPION ROTARYKLUBI
1945-2005
Kuopion Rotaryklubin historiankirjoitus käynnistyi keväällä 2003, jolloin presidentti Eero Sinkko kutsui veli Tapio Mustosen johtamaan historiikkitoimikuntaa. Täyttäähän klubi 60 vuotta syksyllä 2005 eikä varsinaista historiikkia Kuopion Rotaryklubista ole aikaisemmin julkaistu. Vuosi 2005 on myös koko rotaryjärjestön 100-vuotisjuhla, joten siinäkin mielessä historiikin teko on
hyvinkin perusteltu. Toimikunnan jäseniksi tulivat veli Tapio Mustosen lisäksi
veljet Jorma Saarela, Eero Ruonakangas, Jorma Saarela, Teijo Räsänen ja Tapio Uusitalo, joka valittiin julkaisun toimittajaksi.
Toimikunta päätti, että historiikista ei tule perinteistä, järjestelmällistä
kertomusta klubin historiasta, vaan pikemminkin veljien merkintöjä klubin toiminnasta 60 vuoden ajalta. Kirjoituksia on pyydetty mm. eri ikäisiltä veljiltä ja eri vuosikymmeninä klubiin tulleilta veljiltä. Samoin on toivottu, että kaikki, joilla on halu tarttua kynään, sen myös tekisivät.
Toimikunta ei ole halunnut kahlita kirjoituksia millään lailla, vaan jokainen veli on saanut kertoa niistä asioista, joita on pitänyt tärkeinä. Kirjoitukset antavat varsin mielenkiintoisen ja monipuolisen kuvan Rotarytoiminnasta Kuopiossa. Puhtaasti historiallistakin aineistoa julkaisuun toki sisältyy. Klubin perustamisvaiheista
saa hyvän kuvan Tauno Järveläisen kirjoituksesta ja jäsenluettelo titteleineen ja liittymisvuosineen on varmasti kiinnostava tutkimuskohde muillekin kuin rotareille. Onhan Kuopion Rotaryklubiin kuulunut vuosien saatossa mittava joukko merkittäviä kuopiolaisia vaikuttajia.

KLUBIN PERUSTAMINEN 1945
Kuopion Rotaryklubin perustaminen (Tauno Järveläinen: Kuopion Rotaryklubin 10-
vuotiskertomus 1945-1955 Ensimmäinen yritys rotarytoiminnan aikaan saamiseksi Kuopiossa tehtiin tiettävästi jo 1930-luvun puolivälissä. Asia kuitenkin silloin
raukesi lähinnä siitä syystä, että täällä toimi noina aikoina maaherra Gustaf Ignatiuksen aloitteesta muodostunut kulttuurikerho, joka kokoontui viikoittain ja jonka toiminnassa oli paljon yhteistä rotarytoiminnan kanssa.
Kysymys heräsi kuitenkin uudelleen henkiin vuoden 1945 keväällä piispa Eino Sormusen aloitteesta. Lähtökohtana piispa Sormusella oli ajatus koota noiden suurten vaikeuksien ja ahdistusten aikoina Kuopion sivistyneistöä – ”hyviä miehiä”,
kuten hän sanoi – yhteen hyvien asioiden ympärille. Osallistuessaan mainitun
vuoden toukokuussa piispainkokoukseen Turussa, Eino Sormunen tapasi
siellä vanhan rotariveteraanin ja silloisen kuvernöörin John Hartmanin, jolloin keskusteltiin rotaryklubin perustamiseen liittyvistä käytännöllisistä seikoista. Piispa Sormusen kotiuduttua muodostettiin pieni järjestelykomitea, joka puolestaan kutsui lokakuun 30. päivänä 1945 hotelli Atlakseen neuvottelukokouksen.
Tämä kokous, johon osallistui 12 henkilöä, päätti yksimielisesti kutsua
mahdollisimman pian koolle klubin perustavan kokouksen. Samalla päätettiin
ehdottaa perustavalle kokoukselle, että klubin ensimmäiseen hallitukseen valittaisiin: piispa Eino Sormunen presidentiksi, hovioikeudenpresidentti Väinö Kannel I varapresidentiksi, toimitusjohtaja O.H. Saastamoinen II varapresidentiksi, asessori Yrjö Kohonen rahastonhoitajaksi, eversti M. Tiukka I klubimestariksi, toimitusjohtaja Martti Suhonen II klubimestariksi, toimitusjohtaja Lauri Hietanen I sihteeriksi ja metsänhoitaja Tauno Järveläinen II sihteeriksi.

Marraskuun 20. päivänä 1945 pidettiin sitten Kuopion Osuusliikkeen ravintolassa klubin perustava kokous. Kokouksessa oli piirin kuvernöörin edustajana Mikkelin Rotaryklubin presidentti, kaupunginjohtaja Väinö Molander. Kun klubi oli päätetty perustaa, valittiin sille edellä mainitun ehdotuksen mukainen hallitus ja päätettiin, että valittu hallitus hoitaa tehtäviään 30.6.1947 saakka. Hyväksyttiin klubille säännöt ja vahvistettiin perustajajäsenluettelo, joka käsittää seuraavien 23 charterjäsenen nimet: metsänhoitaja A. Aminoff, insinööri Jarl Enckell, insinööri H. Hackman,
toimitusjohtaja Kai Hallman, toimitusjohtaja Lauri Hietanen, lehtori Uuno Hiltunen, maanviljelysneuvos L.O. Hirvensalo, tohtori Hugo Hublin, professori Martti Hämäläinen, toimitusjohtaja Paavo Juntunen, metsänhoitaja Tauno Järveläinen, hovioikeudenpresidentti Väinö Kannel, kauppaneuvos P. Karttunen, pankinjohtaja E.A. Kemiläinen, asessori Yrjö Kohonen, toimitusjohtaja Veikko Nylund, insinööri Y.K. Railo, asemapäällikkö P.V. Räihä, toimitusjohtaja O.H. Saastamoinen, piispa Eino Sormunen, toimitusjohtaja Martti Suhonen, eversti M. Tiukka ja pankinjohtaja A. Turunen.

ROTARY-VELJEYS ELÄVÄÄ TODELLISUUTTA
NIKEAN METROPOLIITTA JOHANNES

Vanhan miehen Rotary-mietteitä on tarkoituksenani kirjata näillä riveillä.
Hyvä ystäväni Hyvä ystäväni professori Martti Parvio, joka aikoinaan
oli 1930-luvulla ollut myös koulutoverini Turun klassillisessa lyseossa, toimi siten,
että tulin mukaan Rotary-toimintaan 1970-luvulla Munkkiniemen klubiin, joka kokoontui Kalastajatorpan tiloissa. Vasta tuossa yhteydessä tulin paremmin tuntemaan järjestön toiminnan luonteen. Kyseinen klubi rakentui varsin monien alojen edustajista. Havaitsin hyvinkin pian, että kokousalustukset antoivat usein hyvin suuressa määrin uutta tietoa tavalla, jolle ei tuon veljespiirin ulkopuolella olisi ollut helppo löytää vastinetta. Muistan erityisesti arvostaneeni klubimme lääketieteen edustajien puheenvuoroja. Toisen arvokkaan piirteen Rotary-perinteessä näin kokousten eri alojen edustajia yhdistävässä luonteessa. Rotary-veljeys ei ole vain kaunis sana, vaan se on mitä suurimmassa määrin elävä todellisuus, jolle Rotary-vuosien lisääntyessä tuli yhä enemmän sisältöä. Jo ennen Kuopioon muuttoani olin arkkipiispa Paavalin kutsumana ollut toisinaan mukana Kuopio Klubin kokouksissa ja muutettuani 1987 Kallaveden kaupunkiin hyväksyttiin minut melko pian klubin jäseneksi. Nyt tuli läheiseksi uusi veljespiiri uusine tutustumismahdollisuuksineen.
En ole järjestön toiminnan piirissä koskaan ollut sataprosenttinen osallistuja,
kuten oli aikoinaan edellä mainittu Martti Parvio, eikä ”paikkaaminenkaan” läheskään aina onnistunut. En halunnut kuitenkaan erota, vaan jotenkin odotin, että minut heitettäisiin pellolle. Veljet kuitenkin rakkaudella sietivät minua ja vähitellen pääsin ns. vapaalistalle, jolloin eivät poissaoloni pilanneet klubin tilastoja. Kuopiossa selvisi entistä paremmin rotarien aatteellinen arvomaailma ja lähimmäisen palvelemisen perinne. Oli kannustavaa nähdä, miten monia velvoitteita omaava suomalaisen yhteiskunnan puitteissa toimiva mies oli valmis lähimmäistä palvelevaan työhön, kun siihen osoitettiin selvä tavoite ja konkreettinen tilaisuus. Tässä mielessä rotareilla on merkittävä tehtävä tämän hetken olosuhteissa. Rotary-järjestö voi olla ja monesti myös on kanava filantrooppisen asenteen näkyväksi saattamiselle. Meissä ihmisissä on myönteisiä voimia enemmän kuin arvellaan, kunhan niille tarjotaan toimintamalleja ja vaikutusmahdollisuuksia. Tätä on hyvä muistella, kun nyt kahden muun emeritusarkkipiispan ja yhden virassaolevan vastaavan kirkollisen johtajan kanssa jatkan rotarilinjaani Turun vanhimmassa Rotary-klubissa. Näillä ajatuksilla tervehdin myös kaikkia aikaisempia veljiäni Kuopion Klubissa sen juhlavuotena.

NIKEAN METROPOLIITTA JOHANNES

 

60 VUOTTA VELJEYTTÄ

oman paikkakunnan veljiä ja saa kuulla monta kertaa myös hyviä esitelmiä.
Olenpa joskus mennyt naapuriklubin kokoukseen juuri kiinnostavan esitelmän
takia. Kuopiossa, missä nykyään toimii viisi klubia, ei pitäisi olla vaikeuksia
päästä vähintään 60 %:n läsnäoloon, koska paikkauksen voi tehdä kaksi viikkoa ennen ja kaksi viikkoa jälkeen oman kokouksen. Kun tulin Kuopioon 12 vuotta sitten, saatoin viikon aikana käydä kaikkien klubien kokouksissa. Opin nopeasti tuntemaan parisataa kuopiolaista vaikuttajaa, mistä oli hyötyä sekä työssäni että muussa elämässä. Mielestäni esim. tulevat presidentit voisivat vierailla eri klubeissa ”vakoilumatkoilla” suunnitellessaan oman kautensa ohjelmaa. Kuten alussa totesin, olen ollut neljän eri klubin jäsen. Se on myös ollut merkittävä näkökohta rotariutta ajatellessani. Jokainen klubi on ollut omanlaisensa. Ensimmäinen klubini oli Joensuun nuorin klubi, muut klubit – Hamina, Savonlinna ja Kuopio – ovat olleet paikkakunnan ”ukkoklubeja”. Eikä Kuopion Rotaryklubi ole niitä huonoimpia, päinvastoin klubimme on mielestäni varsin vireä ja aktiivinen. Varmaan siihen ovat vaikuttaneet osaltaan hyvät, aktiiviset presidentit. Rotariuden eräs tärkeä näkökohta on uusien veljien hankkiminen omaan klubiin. Olen omalta osaltani ollut ehkä turhankin aktiivinen jäsenten hankkija. Uskon omalla rotarykaudellani tuoneeni rotariuden pariin pienen klubin verran veljiä ja mikä tärkeintä, kaikki ovat osoittautuneet aktiivisesti mukana oleviksi veljiksi. Kuopion klubin veljistä joka seitsemännelle olen saanut olla kummina. Ne yli kolmekymmentä vuotta, mitkä olen ollut rotarina, ovat olleet varsin antoisia ja arviolta ne yli 1200 kokousta, joihin olen osallistunut, ovat antaneet minulle henkilökohtaisesti varsin paljon. Olen saanut kuulla lukemattoman määrän erinomaisia esitelmiä ja viettää miellyttävän hetken kiireisen työpäivän päätteeksi mukavien veljien seurassa. Toivottavasti olen voinut antaa omalta osaltani jotain rotaryaatteelle ja ennen kaikkea klubiveljilleni.
Varsinkin nyt eläkeläisenä osaa arvostaa viikoittaista rotarykokousta. Siksipä
joskus ihmetyttää joidenkin veljien jättäytyminen pois rotarytoiminnasta
eläkkeelle jäätyään. Toisaalta arvostan erittäin korkealle muutamien yli 50
vuotta rotarytoiminnassa mukana olleiden veljien aktiivista osallistumista
viikottain klubimme kokouksiin.
VEIJO TIDENBERG